Postiluukusta tipahti parhaat naurut pitkään aikaan saannut mainos soneralta. Hetken jo ehdin miettiä onko tämä universumin tapa kertoa että olisi aika vähän vähentää seinän tuijottelua, heheh :D

Pyyhin pölyjä peilistä jota ei ole. Ei ole olemassa pyyhkijää, pyyhittävää tai pölyä. Mutta toisaaltaan on pölyä, pyyhittävää ja pyyhkijä  sekä peili.

© Tyhjyyden Portti

Aloittaessamme harjoittamaan henkistä polkua mielemme on täynnä kaikenlaisia ideaaleja mitä harjoittaminen on, mitä haluamme harjoitukselta, miksi haluamme tulla. Pyrimme kohti jotain tavoitetta, muutamme elämäämme, luovumme asioista joiden kuvittelemme olevan esteitä. Pyrimme kohti jonkinlaista täydellisyyttä, jolloin kaikki olisi hyvin, jokin turvallinen paikka jossa olisimme turvassa elämän kaaokselta ja kärsimykseltä.
Mutta mitä pidempään harjoitamme, sitä enemmän luomammae illuusiot karisevat pois, todellisuuden tullessa esiin omien mielemme harhojen alta. Huomaamme ettei mitään täydellisyytä ole olemassa muuta kuin harhaisissa ajatuksissamme, asiat ovat niin kuin ne ovat, kaikki on jo täydellistä. Ongelmat jotka joskus olivat suuriakin esteitä, eivät merkitse enään mitään, ideaalit joita tavoittelimme ovat vai tyhjiä kuplia jotka harjoitus yksi kerrallaan puhkaisee ja vapautta meidät itse luomastamme harhasta. Olemme koko elämämme nähneet itse luomaamme unta jota kuvittelimme todellisuudeksi. Olemme useimmiten olleet itse omien ongelmiemme pääasillinen arkkitehti. Harjoituksen myötä elämä muuttuu yksinkertaisemmaksi, välittömämmäksi, koska elämme tässä hetkessä sellaisena kuin se hetkestä hetkeen näyttäytyy. Emme pyörittele asioita mielessämme tämän ja tuon välillä, jos toimimme vain toimimme. Luotamme sisäiseen intuitioon, joka on avain oikealle ja viisaalle toiminnalle. Elämme vain elämäämme joka on kaikessa epätäydellisyydessään täydellistä, koska se on meidän itsemme näköinen elämä. Unohdamme samsaran ja nirvanan ja jatkamme zazenin istumista vain istumisen vuoksi...

© Tyhjyyden Portti

Shunryu Suzuki sanoi elämän olevan mahdotonta, ja tietyllä tavalla se onkin. Ongelmia syntyy kun yritämme sovittaa malliamme joka meillä on mielessämme todelliseen maailmaan,  mikä ei koskaan vastaa toiveitamme, halujamme, odotuksiamme. Jos elämme ainoastaan mielessämme tulemme aina lopulta pettymään. Elämä on siinä mielessä mahdotonta, koska kaikki on loputtomassa muutoksen tilassa, asiat voivat näyttää pysyviltä, mutta ne eivät ole, kaikki muuttuu ennemmin tai myöhemmin. Kehomme ja mielemme ovat yhtälailla loputtomassa muutoksen tilassa, kehollisia aistimuksia tulee ja menee, samoin on ajatuksien ja tunteiden laita, mikään ei ole pysyvää, paitsi pysymättömyys. Juuri tämä ikuinen liike on elämän energian ilmentymää. Harjoituksen kautta tulemme hyvin tietoiseksi pysymättömyydestä ja samalla oman elämämme hauraudesta, illuusio omasta kuolemattomuudesta haihtuu ja tilalle tulee syvä arvostus oman elämän ainutkertaisuutta kohtaan. Lopulta emme voi takertua mihinkään, emme kehoomme tai mieleemme, emme mihinkään, voimme vain päästää irti ja elää elämäämme parhaamme mukaan, välillä kumpuroiden, välillä onnistuen, mutta tärkeintä on elää elämää joka on itsellemme merkityksellistä, koska elämä on liian lyhyt haaskattavaksi.

© Tyhjyyden Portti

Sesshinin jälkeen

Sesshinin jälkeen paluu arkeen, takaisin työelämään tuntuu ajatustasolla nihkeältä, vastenmieliseltä, mutta samalla tämä ei haittaa syvemmällä tasolla. Syvältä sisältä nousee esiin kaiken kattava tasapaino, jota mielentuotokset eivät  pysty horjuttamaan. Aamulla väsyttää retriitin aikaiset herätykset ja silti taas olen herännyt liian aikaisin, mutta kaikesta huolimatta nousen kuuliaisesti sängystä ja ristin jalkani kohdatakseni seinän ja sitä kautta itseni yhä uudelleen. Töissä asiat tapahtuvat vaivattomasti, mielessä oleva selkeys ja vähentynyt ajatusliikenne tekevät olemisesta helppoa ja kevyttä. Mutta tiedän että tämä ei kestä ja arki iskee jossain vaiheessa uudelleen silmille. Mutta onneksi tiedän tämän arjen tuollapuolen olevan tämä sama tyyneys ja rauhallisuus sekä hiljaisuus jonka voi aina löytää, koska tahansa kunhan antaa pienen mielen mennä menojaan ja keskittyy vain käsillä olevaan hetkeen.

© Tyhjyyden Portti

Harjoittamalla zazenia voimme kokea Universumin kehossamme ja mielessämme. Voimme tutkia mitä Universumi ja todellisuus ovat. Mitä maailma ja me olemme - Gudo Wafu Nishijima

Zazenia ulkona

Olen kesän aikana istunut ulkosalla rikollisen vähän zazenia, osa syy on tietenkin ollut hyttyset joita on monissa paikoissa ollut riesaksi asti ja ne ovat tehneet istumisesta lähes mahdotonta. Itse en ainakaan ole niin "Zen" että voisin istua vain paikoillani lukemattomien hyttysten pistäessä naamaani. Olisin tietenkin voinnut hankkia hyttysmyrkkyä, mutta se jäi tekemättä, kuten ulkona istuminenkin. Olen nyt syksyn tultua taas saannut itseni istuskelemaan ulos, erityisesti yö aikaan. Ulkona zazenin harjoittamisessa on oma fiiliksensä mitä ei ole kotona neljän seinän sisällä istuessa. Varsinkin vesi elementin äärellä oleminen on äärimmäisen antoisaa ja voimaannuttavaa. Istuessa voi antaa itsensä kadota osaksi ympäröivää maisemaa, antaa mielen ajatuslooppien mennä omia menojaan, vain istua osana ympäröivää todellisuutta (olemme aina osa todellisuutta, halusimme tai emme).

Ostin alkukeväästä ilmalla täytettävän zafun, lähinnä matkustelua varten, kun rupesi ärsyttämään miten paljon zafu vei aina tilaa  matkatavaroissa, ja olen kumminkin sen verran kermapylly, etten enää halua istua minkään sohva ym tyyny viritysten kanssa. Puhallettavan zafun päällä tuntuu kylläkin kuin istuisi jonkun ilmapallon päällä, mutta aika nopeasti siihen tottuu ja se näyttää aivan "oikealta" zafulta, tosin mitään pitkiä aikoja en istuisi sen päällä. Se on ollut myös mukava ottaa ulkoisiin istuskelu hetkiin mukaan, koska sen saa todella pieneen tilaan eikä se paina mitään.

© Tyhjyyden Portti

© Tyhjyyden Portti

Kymatica

Katsoin viime viikolla mielenkiintoisen dokkarin Kymatica. Dokkari oli ajoittain ehkäpä aika korkealentoista, mutta siitä huolimata hyvinkin viihdyttävää ja toi esiin monia mielenkiintoisia pointteja. Dokkarista tuli vahvasti mieleen Zeitgeist toteutustavan puolesta. Alla englanniksi filmin esittely:

"Evolution is a term to define only one organism and that’s the self. The self is the universe, the self is the alpha and omega, god, and infinity, and that’s the only thing that evolves because we are all part of the self. Nothing goes through an evolutionary process alone or without direct benefit to the whole. So when you begin to think that there’s this controlling elite, this controlling hand behind the curtains leading the planet to destruction…
When you think the end is near, the apocalypse, Armageddon, and when you think we as a species are doomed, it is not they, it is you that brought this about, and for a very good reason. You are evolving. Stop blaming everybody and everything else. Quit panicking about global tyranny and natural disaster and pay attention, because the world is telling you something; it’s tell you exactly what is wrong with you and how to fix it. (Excerpt from the film)"

kofeiini addiktio

Tunnustan olen koukussa kahviin ja niin tuntuu olevan suurin osa Suomalaisista, ei siinä mitään vikaa ole mielestäni. Kahvi maistuu hyvälle (kunhan se ei ole mitään juhla mokan kaltaista kahvin korviketta) ja se piristää sekä sillä on myös tutkitusti paljon(?) terveyshyötyjä. Eli missä sitten on ongelma. Mitään ongelmaahan ei lopulta ole ellei ihminen hämmennä mielessään ilmiömaailman tapahtumia. Buddhan polkuhan on helppo jos vain ei erottele asioitaan mielessään hyviin ja pahoihin,  miellyttäviin ja epämiellyttäviin ym. Eli toisin sanoen ei tee asioista ongelmia, mitä niissä itsessään ei ole, mutta olen tehnyt kahvista itselleni ongelman.

Tykkään hyvästä kahvista, ja piristävä vaikutuskin on kiva jos väsyttää. Mutta olen aina ollut kofeiini herkkä ja kahvin juonti saa oloni helposti turhankin levottomaksi, tätä ei aina tapahdu, mutta silti sen huomaan miten kahvi kiihdyttää hermostoa keinotekoisesti ja saa olon tuntumaan kiihtyneeltä. Mitä pidempään olen harjoittanut meditaatiota ja joogaa sekä liikuntaa yleensäkin, sitä herkemmäksi sitä on tullut omille kehon viesteille. Kahvin vaikutus on ruvennut tuntumaan välillä kehossa ja mielessä lähes huumeelta, "myrkyltä" ja tietynlainen keho/mielen herkkyys katoaa ja tilalle tulee "tukkoinen" olo. Tämä tapahtuu erityisesti jos juon aamukahvin lisäksi viellä toisen kupillisen iltapäivästä. Olen viime ja tämän vuoden aikana yrittänyt lopettaa kahvin juontia muutamaan otteeseen ilman mainittavaa onnisumista siinä. Addiktion ongelmana on myös substanssin saannin loppuessa ilmaantuvat vieroitusoireet, tässä tapauksessa päänsärky sekä yleinen vetämättömyys sekä voimattomuus. Tänäkin aamuna join aluksi vain muutaman mukin vihreää teetä, mutta siinä oleva kofeiini ei korvaa kahvista saatavaa "kiksiä". Jännä juttu vaikka vihreässäkin teessä on kofeiinia sen vaikutus on aivan erinlainen, se kyllä piristää, mutta ilman kahvin tuomaa potkua, sekä sen terveysvaikutukset todellakin tuntuvat keho/mielessä. Joten "jouduin" juomaan päivällä kupin kahvia saadaksi oloni tuntumaan "normaalilta", ja vieroitusoireet katosivatkin välittömästi kahvin nauttimisen jälkeen.

Vieroitus suunnitelmani on seuraava juon nyt lomalla vain yhden mukin päivässä kahvia ja asteittain vähennän kahvin määrää mukissani, jotta voin lopettaa ilman vieroitusoireita ja niistä seuraavaa todennäköistä ratkeamistani. En haluaisi kokonaan lopettaa kahvin juontia, vaan haluan eroon päivittäisestä käytöstäni. Saa nähdä mitä tästä tulee....

© Tyhjyyden Portti

Rakennamme itse oman egomme mielemme tuotoksista jonka jälkeen rupeamme puolustamaan sitä ulkopuoliselta maailmalta jonka kuvittelemme olevan jotain joka on itsemme ulkopuollella. Onko siinä mitään järkeä puolustaa jotain joka ei ole edes lopulta todellista? Ahdistumme, suutumme, luokkaannumme omista mielemmetuotoksista jotka sitten heijastamme ulkopuoliseen maailmaan. Rakennamme itse oman kärsimyksemme pyörän jota pöyritämme kuin hamsteri juoksupyörässään, jos vain ymmärtäisimme antaa olla, ja antaa pyörän (mielen) pyöriä omia menojaan. Omat mielentuotoksemme ovat vain mielikuvitusta johon uskomme niin paljon että se muuttuu todeksi meille. Mutta ei sen tarvitse olla näin. Unohtakaamme harhainen mielemme ja eläkäämme elämäämme todellisessa maailmassa, ei sen mielikuvitusversiossa mielessämme.

© Tyhjyyden Portti

Ajatuksiesi välistä hiljaisuudesta olet löytävä todelliset tahrattomat kasvosi. Astuessasi sisään portittomasta portista löydät elämän joka on yhtä koko universumin kanssa.

© Tyhjyyden Portti

Ihminen syntyy alastomana, ja kuolee alastomana, mitään ei saa hautaansa mukaansa. Kaikki asiat elämässämme ovat pysymättömiä, vain ohimeneviä maisemia jotka virtaavat ohi kuin joki. Vaikka jotkin asiat tuntuvat samoilta ne eivät ole, ne ovat kuin kynttilän liekki, joka ei ole sama, mutta ei erikään. Niin hyvät kuin huonotkaan ajat eivät pysy, mielemme joka niitä erittelee muuttuu myös koko ajan, yhtä ajatusta seuraa toinen, ihmismieli vain helposti hukkuu ajattelun mereen, eikä näe todellisuutta ajattelun tuollapuolen. Älä pakene tai työnnä pois pahaa oloa, istu sen kanssa, ja huomaa sen vain olevan elämäsi maisemaa, se ei ole pysyvää vain haituvaa mielen harhaa, anna olla, älä pakota, älä takerru...

© Tyhjyyden Portti

"When we refrain from grasping our thoughts, we realize that the force that animates our lives and the force that move the wind are the very same force. Our lives  and the force that moves the wind are the same. Our breath and the wind blowing are one. " - Kosho Uchiyama

© Tyhjyyden Portti

Nirvana ei löydy Samsaran ulkopuolelta, totuus löytyy tästä hetkestä, asiat ovat niin kuin ne ovat, kaikki on jo tässä, vain levoton mielemme on kiireinen pitäessään illuusiota itsestään yllä ja piilottomalla hetken loputtoman kauneuden täydellisyyden silmiltämme. Emme ole irrallaan todellisuudesta vaan olemme todellisuus, Universumi itse kokemassa itseään. Hetkestä hetkeen elämme yltäkylläisessä täydellisyydessä, ei ole tulemista ei menemistä, ne ovat vain haihtuvaa pysymätöntä mielen harhaa. Ei ole saavuttamista, ei menettämistä, ei edistymistä, ei takapakkia. Asiat ovat niinkuin ovat, halusimme tai emme, hyväksymällä elämämme sellaisena kuin se hetkestä hetkeen näyttäytyy, muuttuu asenteemme elämää kohtaan radikaalisti...

© Tyhjyyden Portti

KÄRSIMYS osa 2:

Elämää leimaa epätyydyttävyys, asioiden pysymättömyys ja siitä johtuva kärsimys. Takerrumme aistikohteisiin sisäisiin ja ulkoisiin, mutta mistään ei saa lopulta kiinni, koska kaikki asiat ovat jatkuvassa muutostilassa. Katsomme maailmaa kuin olisimme erillään siitä, ulkopuollella elämän näyttämöstä. Mutta todellisuudessa olemme erottamaton osa kaikkea muuta (jos et usko pidätä hengitystä hetken aikaa), kaikki asiat ovat kiinteässä riippuvaissuhteessa kaikkeen muuhun. Jos katsomme maailmaa irrallisena kokijana elämäämme leimaa epätyydyttävyys, mikään ei voi lopullisesti tyydyttää nälkäämme, haemme epätoivoisesti täyttymystä ulkoisista asioista, vaikka vastaus, täyttymys löytyy sisältämme. Kukaan muu ei voi lopulta auttaa meitä kuin me itse itseämme, ei Buddha, Jumala, Guru tai Justin Bieber (hihihi), mutta toki muut ihmiset voivat olla avuksi ja ovatkin elämämme taipaleelle, mutta lopulta meidän on vain käveltävä omilla jaloillamme ja vain elettävä elämäämme kukin omalla tavalla.

© Tyhjyyden Portti

Overview

 

                                             https://vimeo.com/55073825

Katso kaunis video astronauttien elämää mullistavasta kokemuksesta nähdä planeetta Maa avaruudesta käsin. Haastateltavat ymmärsivät kaiken elämän olevan yhtä, riippuvaisuhteessa kaikkeen muuhun. Miten kaikki raja-aidat olivat vain ihmisen itse laittamia. Yksi astronauteista puhui erityisesti länsimäisten ihmisten tärkeästä tarpeesta oppia katsomaan maailmaan erinlailla, ei omasta itsekeskeisestä näkökannasta käsin pelkästään vaan laajemmasta perspektiivistä käsin. Olemme erillään mutta samalla olemme yhtä.

KÄRSIMYS:

Buddha opetti tietä joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen. Joten mitä on kärsimys? Onko se fyysistä/henkistä kipua, masennusta, ahdistusta, epämukava elämäntilanne, kriisi vai jotain muuta? Kärsimys ei ole ikinä todellista, vaikkakin asiat jotka sitä aiheuttavat on, eli miten vapautua samsaran syövereistä? Istumalla alas yhä uudelleen zazenissa, tulemme tietoiseksi mielemme tavasta toimia, luoda loputtomia tarinoita erinlaisista asioista, joita elämässämme on, mahdollisesti tulee, on ollut, tai vain pelkkää päätöntä tarinointia. Lumoutumalla mielestämme ja kehostamme kärsimme, kipu on vain lopulta kipua, ellemme tee siitä ongelmaa, ongelmaa ei synny. Jos päätä särkee, se pitää hyväksyä ja sitten tehdä asialle jotain, ota särkylääke, mene lääkäriin tms. Rakentamalla asioiden ympärille tarinoita joihin uskomme on kärsimyksemme syy ja seuraus. Itse sepitämme oman helvettimme ja kalterimme joiden sisällä kärsimme! Kipua emmekä asioita joita elämä eteemme heittää pysty pakenemaan, mutta älkäämme tehkö elämästämme ongelmaa jota siinä ei ole... Mieli on hyvä työkalu, mutta valloille päästyään demoni. Joten rauhoita mielesi ja kehosi, jonka kautta löytyy rauha tasapainoiseen elämään...

© Tyhjyyden Portti

”Jos ihmiset eivät onnistu nauttimaan maallisesta vaelluksestaan, se johtuu siitä että he eivät rakasta elämää tarpeeksi ja sallivat sen muuttuvan kyllästyttävän rutiininomaiseksi olemassaoloksi.” -Lin Yutang

Jokainen hetki on ainutkertainen eikä se ikinä toistu samanlaisena. Vain mielemme joka on kadonnut loputtoman ajattelun, haaveilun maailmaan ei tätä totuutta tavoita. Elämän ilo löytyy vain tästä ja nyt, ei pölyisiltä ja tunkkaisilta mielenkäytävillä haaveiluista. Ajatuksemme ei ikinä saavuta hetkeä sellaisenaan, koska se hetki on jo silloin kadonnut ja on vain haihtuva muistikuva aivojemme poimuissa. Eläkäämme hetkestä hetkeen, löytäkäämme elämämme paratiisi sisältämme, omasta elämästämme. Älkäämme verratko itseämme muihin, heidän elämä on heidän elämää, meillä on meidän oma elämä elettävänä. Nauttikaamme siitä iloissamme ja suruissamme, elämä on liian lyhyt aika hukattavaksi peloissamme ja murheissamme elämiseen. Vapauttakaa itsemme itse luomistamme rajoittavista uskomuksien kahleista.  Me itse luomme oman elämämme, joten älkäämme olko suotta oman itsemme uhreja, nouskaamme itsemme yläpuolelle päästämällä irti mielestämme ja kehostamme. Ja vain eläkäämme omaa elämäämme olemalle vain omia uniikkeja itsejämme.

”Kuinka paljon kärsimystä ja pelkoa?
Kuinka paljon haitallisia asioita on olemassa?
Jos kaikki nämä ovat olemassa, koska takerrumme ”minuuteen”, mitä minun pitäisi tehdä tälle suurelle demonille.” -Shantideva

© Tyhjyyden Portti

There is no planet B

“Only when the last tree has died and the last river been poisoned and the last fish been caught will we realize we cannot eat money.” ~Cree Indian Proverb

Do you care for mother earth?
Do you try to create a lifestyle that is more consequent and in balance with nature?
What are your ideas and opinions on how and what we should do before we reach a tipping point where there is no return?


Katso video: She's Alive... Beautiful... Finite... Hurting... Worth Dying for.

© Tyhjyyden Portti

Tekstien ja videon lähde sivulta:www.consciousness-evolution.org

Kauniita lumoavia ajatuksia virtaa mielessäni, haluan sukeltaa sekaan, humaltua ihanista unelmista. Vain huomatakseni etteivät ne ole totta, yhtä tosia kuin kangastus autiomaassa, jotain mitä ei koskaan tavoita. Vaikka kuinka haluaisi eivät unelmat, toiveet tai pelot ikinä tavoita todellisuutta, maailmaa sellaisenaan kuin se on. Mitä enemmän elämme mielessämme, sitä enemmän kärsimme. Mikään ajatus, halu tai pelko ei ole ikinä todellinen vaikka se siltä tuntuukin. Silloin kun mielemme on täynnä ihanuutta, haluja, toiveita, lumoudumme täysin näistä kangastuksista ja todella haluamme olla mielemme syövereissä. Mutta kun mielemme on täynnä ikäviä asioita emme halua olla siellä, onko tässä järkeä? Kuten vanha sanonta menee, mieli on hyvä renki ja huono isäntä. Zazenin avulla voimme rauhoittaa apinamielemme joka aina kaikkialla muualla kuin tässä ja nyt. Rauhoitettuamme keho/mielemme voimme elää tasapainoisempaa elämää harmoniassa koko universumin kanssa tässä ja nyt. Emmekä poukkoilla mielemme loputtomilla tunkkaisilla käytävillä halujemme ja pelkojemme orjina…

© Tyhjyyden Portti