Liikkumisen ilo

Huomasin mielialani laskevan sitä mukaa mitä kello eteni, jokainen hetki tuntui kallisarvoiselta, mutta väistämättä tiesin tämän päivän päättyvän ja vievän mukanaan viimeisen lomapäiväni. Olihan tätä vapauden iloa jo kestänytkin viisiviikkoa, mutta silti tunsin oloni synkäksi. Ajattelin ensin lähteä joogaan, mutta pelkkä ajatus liikkumisesta sisätiloissa tällä kauniilla säällä tuntui jotenkin luotaan työntävältä, joten laitoin juoksukenkäni jalkaan ja kävin juoksemassa reipasta tahtia kuutisen kilometria hien valuessa kasvoillani ja pitkin selkääni. Koin liikkumisen ilon puhdistavan mieleni tummat pilvet endorfiinien iskeytyessä tajuntaani. Harjoituksen jälkeen olo oli lähes uudesti syntynyt ja samalla mietin miten jotkut voivat elää liikkumatta säännöllisesti, itse en kykenisi....

© Tyhjyyden Portti

Sydämmen avaaminen elämälle

Avaruuden loputtomassa äärettömyydessä ihmiselämä on vain yksi tähti joka hetken tuikkii ja sitten on jo poissa. Olemme vain avaruustomua, energian loputonta tanssia, kosmista värähtelyä. Oletko valmis virittäytymään ikuisuuden taajuudelle? Se kuiskii puiden lehdissä, veden solinassa, hengityksen kohinassa, arjen askareissa. Se kutsuu päästämään irti rajoittuneista ajatuksista ja käsityksistä, katsomaan maailmaa lapsen kaltaisilla leikkisillä silmillä, huomaamaan elämän kauneuden ja haurauden juuri tässä hetkessä. Se kutsuu rakastamaan kaikkea elollista tällä kallisarvoisella planeetalla, rakastamaan omaa elämäänsä, sitä ainoata mikä meillä todella on. Tekemään parhaansa, ainoa mitä me voidaan tehdä. Avaa sydämmesi elämälle…..

© Tyhjyyden Portti

Haihtuvat utupilvet

Elämä on kuin unikuvat, ne syntyvät ja häviävät. Ei ne koskaan ole todellisia vain kangastuksen omaisia, haihtuvia utupilviä. Kuka on se joka unelmoi?

© Tyhjyyden Portti

Päivästä toiseen

Päivästä toiseen istun zazenia ja joogaan, päivästä toiseen pesen hampaita ja syön ruokaa, päivästä toiseen käyn töissä ja maksan laskuja. Kaikki samaa toimintaa, ei mitään erityistä. Joskus tuntuu mahtavalle, joskus ei, joskus haukotuttaa joskus ei, joskus kuvittelen olevani jotain erityistä, mutta sitten herään ja nauran mokomille moukkamaisille päähänpinttymille ja menen takaisin tuijottamaan seinää.

© Tyhjyyden Portti

Vajoan universumin lämpimään syleilyyn

Vajoan universumin lämpimään syleilyyn. Suljen silmäni hengitän sisään, aukaisen silmäni nähdäkseni kaiken olemassa olevan loputtoman kauneuden. Universumi on aina ollut kotini. En ole  koskaan todella syntynyt, en koskaan todella kuole. Tanssin loputtoman muodon muutoksen rytmissä. Kulkija, polku ja määränpää muuttuneet yhdeksi loputtomaksi hetkeksi....

© Tyhjyyden Portti

Matka psyykkeen sydämmeen

Jokainen ajatus harhankaltainen, tuntemukset tulevat ja menevät, mistään ei kiinni saa, kuka edes olisi se joka kiinni pitäisi? Erillisyys todellisuudesta vain tyhjä mielikuva, sulautuminen ykseyden hurmokseen, olen kaikki ja en mitään. Pelko poissa, todellisuus läsnä matkalla psyykkeen sydämmeen. Luovun kaikesta, ei ole mitään mihin takertua, minuus kuplan kaltainen, tyhjä sisältä, unenkaltainen illuusion rakennelma, zazen läpäisee kuplan, mitään kuplaa ei ole koskaan ollutkaan. Ajatukset, tuntemukset ja mielikuvat nousevat ja laskevat vuoroveden lailla, välillä on tyyntä ja välillä yltyy myrskyksi, mutta mikään ei ole pysyvää, mistään ei saa kiinni, kun päästää irti, näkee harhan toiselle puolelle, ymmärtää kaiken olleen aina hyvin, ei ole mitään saavutettavaa, ei ole ketään saavuttamassa sitä. Elämä jatkaa virtaamistaan, heittäydyn mukaan iloisena, syleilen koko universumia hymyillen….

© Tyhjyyden Portti

Kun kuvitelmat lakkaa todellisuus alkaa. Täydellinen tyhjyys laskeutuu olemuksen ylle. Kuka tätä on kokemassa? Ajatuksia leijailee jostain kaukaa, samoja vanhoja tarinoita. Kukaan ei niitä ajattele, kuka niitä jaksaisi kuunnella? Kaikkien kuvitelmien tuollapuolen, uusi uljas maa, joka aina siellä ollut on, vain ajatuksen harhan kätkemänä. Mitä jäjelle jää kun unelmointi lakkaa paremmasta huomisesta? Esiin astuu toiminnan Buddha, joka tekee mitä tehtävä on ilman mielen sokkeloista arvuuttamista. Ei se ylläpidä minän harhaa, juodessaan se vain juo, lukiessaan se vain lukee, kävellessään se vain kävelee. Mitä muutakaan voisikaan sillä hetkellä  tapahtua? Universumi kokee itsensä toiminnan Buddhan kautta, Buddha kokee universumin toiminan kautta.

Sadan taivaalta tuhansina vesipisaroina alas, heilun ja kahisen tuulen mukana puiden oksissa. Kuu on silmäni ja aurinko sydämmeni. Olen heijastus veden pinnassa. Minne tahansa menen olen ollut aina siellä, missä muuallakaan olisin?

© Tyhjyyden Portti