KÄRSIMYS:

Buddha opetti tietä joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen. Joten mitä on kärsimys? Onko se fyysistä/henkistä kipua, masennusta, ahdistusta, epämukava elämäntilanne, kriisi vai jotain muuta? Kärsimys ei ole ikinä todellista, vaikkakin asiat jotka sitä aiheuttavat on, eli miten vapautua samsaran syövereistä? Istumalla alas yhä uudelleen zazenissa, tulemme tietoiseksi mielemme tavasta toimia, luoda loputtomia tarinoita erinlaisista asioista, joita elämässämme on, mahdollisesti tulee, on ollut, tai vain pelkkää päätöntä tarinointia. Lumoutumalla mielestämme ja kehostamme kärsimme, kipu on vain lopulta kipua, ellemme tee siitä ongelmaa, ongelmaa ei synny. Jos päätä särkee, se pitää hyväksyä ja sitten tehdä asialle jotain, ota särkylääke, mene lääkäriin tms. Rakentamalla asioiden ympärille tarinoita joihin uskomme on kärsimyksemme syy ja seuraus. Itse sepitämme oman helvettimme ja kalterimme joiden sisällä kärsimme! Kipua emmekä asioita joita elämä eteemme heittää pysty pakenemaan, mutta älkäämme tehkö elämästämme ongelmaa jota siinä ei ole... Mieli on hyvä työkalu, mutta valloille päästyään demoni. Joten rauhoita mielesi ja kehosi, jonka kautta löytyy rauha tasapainoiseen elämään...

© Tyhjyyden Portti

”Jos ihmiset eivät onnistu nauttimaan maallisesta vaelluksestaan, se johtuu siitä että he eivät rakasta elämää tarpeeksi ja sallivat sen muuttuvan kyllästyttävän rutiininomaiseksi olemassaoloksi.” -Lin Yutang

Jokainen hetki on ainutkertainen eikä se ikinä toistu samanlaisena. Vain mielemme joka on kadonnut loputtoman ajattelun, haaveilun maailmaan ei tätä totuutta tavoita. Elämän ilo löytyy vain tästä ja nyt, ei pölyisiltä ja tunkkaisilta mielenkäytävillä haaveiluista. Ajatuksemme ei ikinä saavuta hetkeä sellaisenaan, koska se hetki on jo silloin kadonnut ja on vain haihtuva muistikuva aivojemme poimuissa. Eläkäämme hetkestä hetkeen, löytäkäämme elämämme paratiisi sisältämme, omasta elämästämme. Älkäämme verratko itseämme muihin, heidän elämä on heidän elämää, meillä on meidän oma elämä elettävänä. Nauttikaamme siitä iloissamme ja suruissamme, elämä on liian lyhyt aika hukattavaksi peloissamme ja murheissamme elämiseen. Vapauttakaa itsemme itse luomistamme rajoittavista uskomuksien kahleista.  Me itse luomme oman elämämme, joten älkäämme olko suotta oman itsemme uhreja, nouskaamme itsemme yläpuolelle päästämällä irti mielestämme ja kehostamme. Ja vain eläkäämme omaa elämäämme olemalle vain omia uniikkeja itsejämme.

”Kuinka paljon kärsimystä ja pelkoa?
Kuinka paljon haitallisia asioita on olemassa?
Jos kaikki nämä ovat olemassa, koska takerrumme ”minuuteen”, mitä minun pitäisi tehdä tälle suurelle demonille.” -Shantideva

© Tyhjyyden Portti