Rakennamme itse oman egomme mielemme tuotoksista jonka jälkeen rupeamme puolustamaan sitä ulkopuoliselta maailmalta jonka kuvittelemme olevan jotain joka on itsemme ulkopuollella. Onko siinä mitään järkeä puolustaa jotain joka ei ole edes lopulta todellista? Ahdistumme, suutumme, luokkaannumme omista mielemmetuotoksista jotka sitten heijastamme ulkopuoliseen maailmaan. Rakennamme itse oman kärsimyksemme pyörän jota pöyritämme kuin hamsteri juoksupyörässään, jos vain ymmärtäisimme antaa olla, ja antaa pyörän (mielen) pyöriä omia menojaan. Omat mielentuotoksemme ovat vain mielikuvitusta johon uskomme niin paljon että se muuttuu todeksi meille. Mutta ei sen tarvitse olla näin. Unohtakaamme harhainen mielemme ja eläkäämme elämäämme todellisessa maailmassa, ei sen mielikuvitusversiossa mielessämme.

© Tyhjyyden Portti