Kauniita lumoavia ajatuksia virtaa mielessäni, haluan sukeltaa sekaan, humaltua ihanista unelmista. Vain huomatakseni etteivät ne ole totta, yhtä tosia kuin kangastus autiomaassa, jotain mitä ei koskaan tavoita. Vaikka kuinka haluaisi eivät unelmat, toiveet tai pelot ikinä tavoita todellisuutta, maailmaa sellaisenaan kuin se on. Mitä enemmän elämme mielessämme, sitä enemmän kärsimme. Mikään ajatus, halu tai pelko ei ole ikinä todellinen vaikka se siltä tuntuukin. Silloin kun mielemme on täynnä ihanuutta, haluja, toiveita, lumoudumme täysin näistä kangastuksista ja todella haluamme olla mielemme syövereissä. Mutta kun mielemme on täynnä ikäviä asioita emme halua olla siellä, onko tässä järkeä? Kuten vanha sanonta menee, mieli on hyvä renki ja huono isäntä. Zazenin avulla voimme rauhoittaa apinamielemme joka aina kaikkialla muualla kuin tässä ja nyt. Rauhoitettuamme keho/mielemme voimme elää tasapainoisempaa elämää harmoniassa koko universumin kanssa tässä ja nyt. Emmekä poukkoilla mielemme loputtomilla tunkkaisilla käytävillä halujemme ja pelkojemme orjina…

© Tyhjyyden Portti