Kun kuvitelmat lakkaa todellisuus alkaa. Täydellinen tyhjyys laskeutuu olemuksen ylle. Kuka tätä on kokemassa? Ajatuksia leijailee jostain kaukaa, samoja vanhoja tarinoita. Kukaan ei niitä ajattele, kuka niitä jaksaisi kuunnella? Kaikkien kuvitelmien tuollapuolen, uusi uljas maa, joka aina siellä ollut on, vain ajatuksen harhan kätkemänä. Mitä jäjelle jää kun unelmointi lakkaa paremmasta huomisesta? Esiin astuu toiminnan Buddha, joka tekee mitä tehtävä on ilman mielen sokkeloista arvuuttamista. Ei se ylläpidä minän harhaa, juodessaan se vain juo, lukiessaan se vain lukee, kävellessään se vain kävelee. Mitä muutakaan voisikaan sillä hetkellä  tapahtua? Universumi kokee itsensä toiminnan Buddhan kautta, Buddha kokee universumin toiminan kautta.

Sadan taivaalta tuhansina vesipisaroina alas, heilun ja kahisen tuulen mukana puiden oksissa. Kuu on silmäni ja aurinko sydämmeni. Olen heijastus veden pinnassa. Minne tahansa menen olen ollut aina siellä, missä muuallakaan olisin?

© Tyhjyyden Portti