Kerros kerrokselta mielenrakenteet paljastuvat ja tippuvat pois, lopulta tuijottamani seinä tuntuu tärkeämmältä kuin loputtomat sisäiset dialogit, en osaa sanoa enään kuka olen, miten voisinkaan eihän minua ole koskaan ollut olemassakaan muuta kuin omissa sisäisissä tarinoissani. Lakkaan vastustamasta todellisen maailman kutsua, päästän irti itsestäni, päästän irti zazenista, päästän irti Buddhasta ja rupean vain elämään elämääni. Vain huomatakseni miten käsittämättömän kaunis tämä maailma todella on, päästäessäni irti Buddhasta löydän Buddhan kaikesta mikä on tässä ja nyt...

© Tyhjyyden Portti

Mind Here And Now Is Buddha © Tyhjyyden Portti

A flower falls, even though we love it; and a weed grows, even though we do not love it. -Dogen
 © Tyhjyyden Portti

Onnellisuus. Mitä se on? Kun aloitin meditaation harjoittamisen koin löytäneeni sen mitä olin etsinyt, ja sitä kautta koin itseni hyvinkin onnelliseksi. Myöhemmin onnellisuuden pilvikupla rupesi rakoilemaan, enkä enään ollutkaan koko aikaa onnellinen, olin ollut siinä ymmärryksessä että meditaation kautta voi olla aina loputtoman hyväntuulinen. Minulla kesti pitkän aikaa hyväksyä että asia ei todellakaan ole näin, eikä mitenkään voisikaan olla. Näinä päivinä on paljon henkisen tien kaupittelijoita jotka kauppaavat juuri tätä blissiä, ja toki tämä bliss on todellista, harjoittaja tulee todennäköisesti kokemaan sitä harjoituksen edetessä, mutta se ei todellakaan ole paikka jonne laskea ankkuria. Kaikki kokemukset ovat ohimeneviä, pysymättömiä, kuten myös bliss tai onnellisuus. Hakemalla vain jotain tiettyä  mielentilaa, kiellämme kaiken muun mitä tajuntamme sisältää. Emme ikinä voi olla todella tasapainoisia ennenkuin olemme valmiita kohtaamaan tajuntamme kaikki puolet ja lopulta päästämään niistä irti. Kaikenlainen onnen ja muun tavoittelu tulee esteeksi, vain päästämällä irti voimme löytää jotain joka on onnen tuolla puolen.

Mestari Dogenin mukaan kokonainen universumi on jo oivallettu nyt, mutta meidän ajatustakertumat estävät meitä näkemästä sitä. Ei ole tarvettä mennä minnekkään, saavuttaa mitään. Kaikki on ollut aina hyvin, vain sisäinen vastarintamme, ennakkoluuloineen piilottaa meiltä todellisuuden ymmärryksen ja kokemisen, kokemuksen tyhjyydestä, asioiden sellaisuudesta. Päästämällä irti onnen tavoittelusta voimme olla onnellisia juuri nyt, hyväksyessämme elämämme ylä- ja alamäet, hyvät- ja huonot päivät, vahvuutemme ja heikkoutemme, hyväksyessämme oman ihmisyytemme voimme huomata ettei meidän elämä olekkaan lopulta sellaista kuin ajattelimme sen olevan. Kaikki on lopulta yhtä, jaamme saman maailmankaikkeuden jonka erottamattomia osasia olemme.

Olikohan se the Doors elokuvassa jossa Morrison siteeraa Blakea sanoen että heikko järkemme kätkee äärettömyyden meiltä ja niinhän se taittaa vähän mennäkkin, katsomme maailmaa subjekti objekti jaottelun kautta, mutta todellisuudessa olemme yhtä kaiken kanssa. Subjektin tippuessa jäljelle jää vain havainto joka ei jaottele tai erittele, vain on yhtä kaiken kanssa, se on koko maailma. Tämän jälkeen ainoa mitä voimme tehdä on toimia, ja samalla olemme vain tämä toiminta, mitä se ikinä onkaan, kirjan lukemista, musiikin kuuntelua, tiskaamista, töissä käymistä jne. Kuuluisa Zen sanonta meneekin (vapaasti ulkomuistista) kannan vettä, haravoin pihaa, kuinka ihmeellista, kuinka ihanaa. Jos emme voi nauttia elämämme kaikista puolista, kapeutuu elämämme outoihin raja-alueisiin. Brad Warnerin mukaan Zenin tarkoitus ei ole päästä "high" jostain tietystä asiasta vaan KAIKISTA asioita. Muistan hyvin miten zen johdanto kurssilla ohjaaja sanoi että meditaation avulla arki rupeaa maistumaan. Ja se on totta, oman elämän pitäsi olla ikuisen inspiraation lähde, sehän on meidän oma elämämme, ainoa mikä meillä on, älkäämme hukatko tätä ainutlaatuista tilaisuutta elää juuri NYT.

© Tyhjyyden Portti

Kun  keho hiljentyy ja ajatukset vaipuvat horisontin taakse todelliset kasvosi näyttäytyvät sinulle palatessasi takaisin maailmaan. Sisäinen pyristely lakkaa hyväksyessäsi maailman sellaisena kuin se joka hetki näyttäytyy. Et etsi enään totuutta itsesi tai oman elämäsi ulkopuolelta, ne ovat totuus ja tie. Ei ole muuta tehtävissä kuin heittäytyä virran mukaan ja elää elämäänsä parhaansa mukaan...

© Tyhjyyden Portti

Olen iloinen elämäni pienistä iloista, kun haluaa vähemmän saa enemmän, en kaipaa kuuta taivaalta, kohta valmistuva kahvi riittää minulle. Olen onnellinen luopuessani onnellisuuden tavoittelusta. Syvältä sisimmästäni nousee kiitollisuus elämääni kohtaan, vaikka se ei ole täydelinen eikä siksi se koskaan tulekkaan, hyväksyessäni elämäni, itseni kokonaisuudessaan niin hyvine kuin huonoine puolineen, asiat palautuvat tasapainoon jatkuvan pyristelyn lakatessa, Buddhan keskitien löytyessä...

© Tyhjyyden Portti

Zazenista ei ole mitään hyötyä, zazen ei ole mitään, mitään ei voi saavuttaa, mitään ei voi saada, mistään ei saa kiinni, kaikki valuu lopulta sormien välitse kuin vesi. Satori vain menneen talven lumia, valaistuminen vain yksi illuusio lisää josta luovuttava on, kuka on se edes joka sen kuvittelisi saavuttavansa. Henkisyys ja materialismi, yhden kolikon kaksi puolta, kummatkin yhtä puuduttavan tylsiä, mitään ei voi saavuttaa, kaiken menettää ennemmin tai myöhemmin, zazen on puuduttavan tylsää, turhuuksien turhuus, mutta silti istun, täytyyhän sitä elämässä jotain tehdä, joten miksi ei vaikka istua ja päästää irti kaikesta ja vain elää elämäänsä vailla kehon ja mielen taakkaa….

© Tyhjyyden Portti