Olen iloinen elämäni pienistä iloista, kun haluaa vähemmän saa enemmän, en kaipaa kuuta taivaalta, kohta valmistuva kahvi riittää minulle. Olen onnellinen luopuessani onnellisuuden tavoittelusta. Syvältä sisimmästäni nousee kiitollisuus elämääni kohtaan, vaikka se ei ole täydelinen eikä siksi se koskaan tulekkaan, hyväksyessäni elämäni, itseni kokonaisuudessaan niin hyvine kuin huonoine puolineen, asiat palautuvat tasapainoon jatkuvan pyristelyn lakatessa, Buddhan keskitien löytyessä...

© Tyhjyyden Portti