Minuuden kokemisen lumoavasta narkoosista herääminen on samaan aikaan vapauttavaa ja kivuliasta kompurointia. Matka on täynnä oivalluksia iloa, surua sekä pelkoa, kun kaikki tuttu ja turvallinen murenee pois. Ajatukset ovat vain ajatuksia, mielikuvat ovat vain filmejä joita virtaa tajunnan läpi mielen luodessa niitä. Kehon tuntemuksia tulee ja menee. Kaikki tulee ja menee elämässä, mikään ei ole pysyvää. Tässä muotojen pysymättömyydessä elämämme tapahtuu, emme ole sen ulkopuolella, vaikka minuus niin syvästi haluaisi siihen uskoa , vaan olemme erottamaton osa tätä maailmaa. Toki ajatukset tuntee ym ovat siinä mielessä todellisia että ne tapahtuu, mutta niiden taustalla ei ole olemassa mitään minuutta joka ne kokisi tai johon ne viittaavat. Kokemus minuudesta koostuu minuuden erinlaisista osista jotka vuorollaan näyttäytyvät mielessämme, mutta mikään niistä ei ole pysyvä, aivot vain luovat kokemuksen yhtäjaksoisesta minuudesta. Harjoittamalla zazenia rupeavat nämä mielenkerrokset muuttumaan väljemmiksi, tulee enemmän tilaa hengittää, kun mielessä on vähemmän ajatuksia, eikä ne enään tunnu niin tärkeiltä. Välillä koko ego järjestelmä voi tippua pois, samalla kehokin hiljenee, tällöin ei voi enään määritellä itseään ollenkaan, kun ei ole enään sisäistä puhettu pulisemassa loputtumia tarinoitaan, ei ole tulevaisuutta, ei menneisyyttä, mutta mara tulee aina takaisin. Joten ehkäpä tärkeintä onkin oppia elämään mielensä ja kehonsa kanssa ja ymmärtää ajatusten, tunteiden, halujen, toiveiden, pelkojen ja kipujen suhteellisuus, ne ovat olemassa vain mielessämme. Niillä ei ole olemassa mitään objektiivista itsenäistä olemassaoloa, muuta kuin sähkövirtana aivoissamme. Mikään ajatus tai tunne ei ole pysyvä. Kaikki asiat ilmestyvät ja katoavat, asioiden pysymättömyys on elämän todellisuutta.

© Tyhjyyden Portti