Rakennamme itse oman egomme mielemme tuotoksista jonka jälkeen rupeamme puolustamaan sitä ulkopuoliselta maailmalta jonka kuvittelemme olevan jotain joka on itsemme ulkopuollella. Onko siinä mitään järkeä puolustaa jotain joka ei ole edes lopulta todellista? Ahdistumme, suutumme, luokkaannumme omista mielemmetuotoksista jotka sitten heijastamme ulkopuoliseen maailmaan. Rakennamme itse oman kärsimyksemme pyörän jota pöyritämme kuin hamsteri juoksupyörässään, jos vain ymmärtäisimme antaa olla, ja antaa pyörän (mielen) pyöriä omia menojaan. Omat mielentuotoksemme ovat vain mielikuvitusta johon uskomme niin paljon että se muuttuu todeksi meille. Mutta ei sen tarvitse olla näin. Unohtakaamme harhainen mielemme ja eläkäämme elämäämme todellisessa maailmassa, ei sen mielikuvitusversiossa mielessämme.

© Tyhjyyden Portti

Ajatuksiesi välistä hiljaisuudesta olet löytävä todelliset tahrattomat kasvosi. Astuessasi sisään portittomasta portista löydät elämän joka on yhtä koko universumin kanssa.

© Tyhjyyden Portti

Ihminen syntyy alastomana, ja kuolee alastomana, mitään ei saa hautaansa mukaansa. Kaikki asiat elämässämme ovat pysymättömiä, vain ohimeneviä maisemia jotka virtaavat ohi kuin joki. Vaikka jotkin asiat tuntuvat samoilta ne eivät ole, ne ovat kuin kynttilän liekki, joka ei ole sama, mutta ei erikään. Niin hyvät kuin huonotkaan ajat eivät pysy, mielemme joka niitä erittelee muuttuu myös koko ajan, yhtä ajatusta seuraa toinen, ihmismieli vain helposti hukkuu ajattelun mereen, eikä näe todellisuutta ajattelun tuollapuolen. Älä pakene tai työnnä pois pahaa oloa, istu sen kanssa, ja huomaa sen vain olevan elämäsi maisemaa, se ei ole pysyvää vain haituvaa mielen harhaa, anna olla, älä pakota, älä takerru...

© Tyhjyyden Portti

"When we refrain from grasping our thoughts, we realize that the force that animates our lives and the force that move the wind are the very same force. Our lives  and the force that moves the wind are the same. Our breath and the wind blowing are one. " - Kosho Uchiyama

© Tyhjyyden Portti

Nirvana ei löydy Samsaran ulkopuolelta, totuus löytyy tästä hetkestä, asiat ovat niin kuin ne ovat, kaikki on jo tässä, vain levoton mielemme on kiireinen pitäessään illuusiota itsestään yllä ja piilottomalla hetken loputtoman kauneuden täydellisyyden silmiltämme. Emme ole irrallaan todellisuudesta vaan olemme todellisuus, Universumi itse kokemassa itseään. Hetkestä hetkeen elämme yltäkylläisessä täydellisyydessä, ei ole tulemista ei menemistä, ne ovat vain haihtuvaa pysymätöntä mielen harhaa. Ei ole saavuttamista, ei menettämistä, ei edistymistä, ei takapakkia. Asiat ovat niinkuin ovat, halusimme tai emme, hyväksymällä elämämme sellaisena kuin se hetkestä hetkeen näyttäytyy, muuttuu asenteemme elämää kohtaan radikaalisti...

© Tyhjyyden Portti

KÄRSIMYS osa 2:

Elämää leimaa epätyydyttävyys, asioiden pysymättömyys ja siitä johtuva kärsimys. Takerrumme aistikohteisiin sisäisiin ja ulkoisiin, mutta mistään ei saa lopulta kiinni, koska kaikki asiat ovat jatkuvassa muutostilassa. Katsomme maailmaa kuin olisimme erillään siitä, ulkopuollella elämän näyttämöstä. Mutta todellisuudessa olemme erottamaton osa kaikkea muuta (jos et usko pidätä hengitystä hetken aikaa), kaikki asiat ovat kiinteässä riippuvaissuhteessa kaikkeen muuhun. Jos katsomme maailmaa irrallisena kokijana elämäämme leimaa epätyydyttävyys, mikään ei voi lopullisesti tyydyttää nälkäämme, haemme epätoivoisesti täyttymystä ulkoisista asioista, vaikka vastaus, täyttymys löytyy sisältämme. Kukaan muu ei voi lopulta auttaa meitä kuin me itse itseämme, ei Buddha, Jumala, Guru tai Justin Bieber (hihihi), mutta toki muut ihmiset voivat olla avuksi ja ovatkin elämämme taipaleelle, mutta lopulta meidän on vain käveltävä omilla jaloillamme ja vain elettävä elämäämme kukin omalla tavalla.

© Tyhjyyden Portti

Overview

 

                                             https://vimeo.com/55073825

Katso kaunis video astronauttien elämää mullistavasta kokemuksesta nähdä planeetta Maa avaruudesta käsin. Haastateltavat ymmärsivät kaiken elämän olevan yhtä, riippuvaisuhteessa kaikkeen muuhun. Miten kaikki raja-aidat olivat vain ihmisen itse laittamia. Yksi astronauteista puhui erityisesti länsimäisten ihmisten tärkeästä tarpeesta oppia katsomaan maailmaan erinlailla, ei omasta itsekeskeisestä näkökannasta käsin pelkästään vaan laajemmasta perspektiivistä käsin. Olemme erillään mutta samalla olemme yhtä.